Tyyppilennolla kerhon uudella Schempp-Hirth Discus CS:llä

Kerhon uudella Discus CS koneella lennettiin 15.8. illalla ensimmäiset lennot. Puheenjohtaja Mikko Kiuttu lensi ensimmäisenä ja toisena lensi lennonopettaja Ville Runtti.

Ville kertoo lennosta:

15. Elokuuta pääsin lentämään ensimmäisen lennon kerhoon juuri saapuneella Discus CS:llä. Aiemmin päivällä lensin 5 laskuharjoitusta kerhon Höyry 6:lla, kylläpä se tuntui taas erilaiselta tuoda laskuun kuin Pegase tai kerhon DG-500 trainer -koulukone.

Aikaisempaa kokemusta purjelentokoneista minulla on eniten kerhon DG-500 trainerista, Pegasesta ja DG-300:sta. Schempp-Hirth:n koneista minulla on aiemmin tyypit kaksipaikkaisista Januksesta ja DuoDiscucsesta. Molemmat Schempp-Hirth:n kaksipaikkaiset ovat mielestäni mukavampia lentää, kuin 3 edellä mainittua konetta, joten odotukset yksi paikkaiseen Discus CS:ään olivat suuret.

Illalla klo 20:40 aikaan, keliä ei enää ollut, todella lievä kentän suuntainen vastatuuli, keli oli juuri sellainen, mikä pitää olla peruskurssin ensimmäisellä yksinlennolla. Pääsin Puheenjohtajan Kiutun Mikon jälkeen toisena lentämään. Kysyin Mikolta missä kohdassa hänen massalla oli trimmi lentoonlähdössä/hinauksessa, Mikko vastasi, noin ⅓ osaa edestä. Polkimet olivat aika takana, jottei jalat osu mittaritauluun, ajattelin ettei tässä varmaan tarvi paljoa käyttää jaloilla voimaa, joten tämä on varmasti hyvä.

Kabiini kiinni, peukalolla merkki, lautturi alkoi kiristää köyttä, pidin pyöräjärrulla konetta paikallaan, jottei köysi pääse löysäämään. Lautturi teki lentoonlähtöilmoituksen, rallissa tehot nousi, Discus liikahti, päästin samalla pyöräjarrun irti, lähdettiin siis saman tien hyvään vauhtiin. Lentoonlähdössä kone tuntui jo uskomattoman helpolta ohjata. Myös minun massalla kannus nousi ilmaan ja pääpyörä pysyi kiitotiessä kiinni (toisin kuin DG-300:n, joka minun massalla nousee kahdelta pisteeltä ilmaan :)) nopeus kasvoi 90-100km/h, nostin koneen sievästi ilmaan, vau tämähän on kevyempi ohjata kuin Höyry 6:n (jossa kerhon koneista tarvitaan kevyimmät ohjainvoimat), turhaan stressasin trimmiä, helppohan tämä on pitää hinauskoneen perässä, vaikka trimmi ei sattuisi ihan kohdalle näin ensimmäisellä lennolla.

Koneella oli uskomattoman helppo seurata hinauskonetta, voimaa tosiaan tarvi huomattavasti vähemmän kuin DG-500 trainerilla, jopa vähemmän kuin Höyryllä. Kone oli myös hinauksessa todella hiljainen. Irroitus 600 metrissä, pyörä sisään, kone hiljeni entisestään.

Aluksi lensin lovia kaartoja ja suoraan mittarinopeudella 100km/h, korkeus ei juurikaan tippunut, vaikkei keliä ollut. Korkeusmittari näytti edelleen noin 600m. Tarkistin ilmatilan alta, kokeilin osasakkausnopeuden ja sakkauksen, hyvä käyttäytyypä kiltisti. Minun massalla voi siis lentää noin 65km/h 🙂 kokeilin nopeuksia kaarrossa, nekin vaikutti hyvältä, kuivalla koneella voin siis kaartaa jopa 70-75km/h. Sen jälkeen kokeilin nopeuksia, eipä tarvinnut paljoakaan työntää, niin sain normaalin liukunopeuden 150km/h, jota tulen käyttämään matkalennoilla. Ihmettelin ohjainvoimia, sauvaa tarvitsee tosiaan käyttää samanlaisella voimalla kuin lyijykynällä piirtäisin paperille! Ohjain geometria oli huippu. Tosiaan kun ajattelee lähteen kaartamaan, ollaan jo kaarrossa. Kokeilin vielä nopeuksia 200km/h ja 250km/h tässä ei tosiaan näytä nokka vielä samalla tavalla alas, kuin koneissa millä olen aiemmin enimmäkseen lentänyt. 250km/h vedin sauvasta sievästi, hidastin 100km/h. Korkeutta sain 150 metriä lisää, tämähän tuntuu hyvältä.

Seuraavaksi laskuun, kokeilin ensin miltä lentojarru tuntuu ja testasin onko koneessa telinevaroitinta. Jarrut tuntuvat hyvältä, vaikuttavat tosi tasaisesti, ei minkäänlaista “pykälää”, ja jarrut ovat tosi tehokkaat, koneen saa tarvittaessa nopeasti alas. Telinevaroitinta ei ole, hmm.. ehkä se on hyvä ensi talvena laittaa. Noh myötätuuleen, teline ulos, lakskukierrosilmoitus, trimmasin nopeuden 100km/h. Mittarissa keltainen kolmio on 115km/h kohdalla, mutta tarkistin ennen starttia lentokäsikirjasta, se on maksimimassalle, siis tankatulle koneelle, minun massalla keltainen kolmio on oikeasti 95km/h.

Lasku sujui kuin DG-500:lla, DG-300:lla tai Pegasella, jarrujen käyttö tosin tuntui jopa hiukan helpommilta, koska jarrujen lisääminen/pienentäminen muuttaa liukukulmaa jyrkemmäksi/loivemmaksi tasaisesti, eikä nopeus muutu.

Tuntuipa oikeasti hyvältä koneelta, hiljainen, todella kevyt ohjattava (kevyempi kuin Höyry!), eikä mitään muutakaan vikaa! Todellakin vielä mukavampi lentää kuin Janus tai DuoDiscus! En malta odottaa, että pääsen vesien kanssa pidemmälle matkalennolle. Lautturilta kuulin, että kone oli yhtä kevyt hinattava kuin kerhon Höyry 6:n, jolla juuri aiemmin lensin 5 laskuharjoitusta 😀

Ei muuta kuin lentämään siitä! DG-500 trainerin jälkeen Discus CS:ään siirtyessä ei tule mitään suurta yllättävää vastaan kuin että koneella on mukavampi lentää 🙂

Ville Runtti