18 toukokuun, 201810 elokuun, 2018 kirjoittanut Juha Haapajärvi

Oulun ilmailukerho toimii Ahmosuon lentopaikalla 1.6 asti.

Myöhäisen kevään ja armeijan harjoitusten takia ennakkotiedoista ja toimintasuunnitelmasta poiketen OIK toimii keväällä 2018 Ahmosuolla kesäkuun alkuu asti.

Purjelentojaos valittaa kerholaisille aiheutunutta harmia.

Siirtyminen Pudasjärvelle pyritään suorittamaan tehokkaasti siten, että muuttoon ei tarvitse käyttää viikonloppuja.

Suunnitelma on, että su 27.5 putkitetaan koneet ja pakataan tavarat ja perjantai-iltana 1.6. karavaani lähtee Pudikselle. Hinauskone lennetään myös perjantai-illan aikana Pudasjärvelle ja hinauksessa tulee ilmeisesti DG-500. Toiminta jatkuu sitten Pudiksella perinteiseen malliin lauantaista eteenpäin koko kesäkauden. Aamubriefing klo 10.

Uusia määräyksia lennokkitoimintaan vuoden 2021 alusta

Webinaari 30.12. uusista lennokkimääräyksistä
Ilmailuliitto pitää 30.12. klo 17-18 verkossa esityksen uusista lennokkimääräyksistä sekä niiden soveltamisesta harrastustoiminnassa. Webinaari toteutetaan Teams-kokouksena, se on avoin kaikille ja toimii yleisillä selaimilla. Linkki julkaistaan Ilmailuliiton sivuilla (tiedote) ensi viikon alussa 28.-29.12. ja se lähetetään myös lennokkimääräys-projektin yhteyshenkilöille. Webinaarissa Lennokkitoimikunnan jäsenet kertovat yleisesti määräyksistä, niiden soveltamisesta, Ilmailuliiton toiminnasta sekä vastaavat harrastajien kysymyksiin. Tilaisuuteen voi lähettää etukäteen kysymyksiä osoitteeseen lennokkimaarays@ilmailuliitto.fi sekä tilaisuuden aikana myös Chatissa voi esittää kysymyksiä/kommentteja.

Ensimmäinen purjelentokesä

Kauden 2018 peruskurssin oppilas ja soon-to-be-purjelentäjä Timo Vehkaoja kirjoittaa ensimmäisestä purjelentokesästään.

————————————————————-

Pikkupojasta asti minua ovat kiehtoneet lentokoneet ja lentäminen aina avaruuslentoihin asti. Jo ala-asteella todettu punavihersokeus kuitenkin oli painanut haaveet ammattilentäjän urasta taka-alalle jo aikaisessa vaiheessa, ja ajatus lentämisestä harrastuksena kaatui korkeisiin kustannuksiin, tai ehkäpä oikeastaan jo puheisiin lentämisen kalleudesta. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt mielenkiintoa lentokoneita kohtaan. Purjelentokin kävi jossain vaiheessa mielessä, mutta elämän hakiessa uomiaan ajatus kokeilemisesta jäi.

Kesä 2018 kuitenkin muutti kaiken. Pitkän haaveilun jälkeen tyttöystäväni osti minulle yllätyksenä Oulun Ilmailukerhon purjelennon esittelykurssin syntymäpäivälahjaksi. Toukokuun lopussa pääsin Ahmosuolla ensimmäistä kertaa purjelentokoneen kyytiin, kun Asikkalan Janne esitteli minulle purjelentämisen parhaat puolet. Puoli tuntia taivaalla riitti, ja kentältä lähtiessä kasvoi purjelentoa kohtaan sama pikkupojan into, joka oli alkanut jo reilut pari vuosikymmentä sitten. Se kuuluisa ilmailukärpänen puraisi – ja lujaa.

Ilmoittauduin tutustumiskurssille viikon mietiskelyn ja lajiin tutustumisen jälkeen. Matkalentokertomukset ja videot saivat täydellisesti koukkuun. Kesäkuun alussa lennettiin tutustumiskurssin ensimmäiset lennot Pudasjärvellä, ja lentämisen opettelu alkoi toden teolla. Uutta asiaa ja uskomattomia kokemuksia riitti paljon pitkin kesää. Lentämisen lisäksi kokeeneemmat lentäjät kertoivat kokemuksistaan ja antoivat arvokkaita vinkkejä, ja lentopäivien välillä opiskelin sääoppia ja lueskelin Purjelentotaito-nimistä oppikirjaa.

Lensin kesän aikana neljän opettajan kanssa, ja jokainen näistä, Vesa, Ville, Heikki ja Mikko olivat erittäin hyviä opettajia. Jokaiselta tuli erilaisia näkemyksiä ja vinkkejä lentämiseen, ja uutta asiaa tuli joka lennolla, aina kauden viimeiseen 17 minuuttia pitkään pyrähdykseen asti. Vaikka jokainen lento oli täynnä asiaa, jäi lentokesästä päällimäisenä muistoihin se rauha mikä taivaalla on, ja se tunne kun kääntää koneen jyrkkään kaartoon termiikissä ja kuulee variometrin piipittävän kiivaasti hyvän noston merkiksi. Sitä jää talven aikana varmasti ikävä.

Kun syyskuussa päätin ensimmäisen purjelentokauteni, oli takana 15 lentoa ja lähes kahdeksan tuntia ilmassa.

Talven aikana tavoitteena on suorittaa purjelennon teoriat ja lentäminen jatkuu peruskurssin merkeissä keväällä heti kelien salliessa. Ville sen sanoi, kun kauden viimeisen lennon jälkeen työnnettiin DG-500:aa halliin: ”Sitten keväällä kun alotellaan Ahmosuolla niin otetaan se kuus lentoa päivässä”. Ensi kesän aikana olisi siis tarkoitus suorittaa purjelentäjän lupakirja ja lentää ensimmäiset matkalennot, tästä sitten lisää kun ensimmäiset yksinlennot on lennetty!

-Timo Vehkaoja

Tyyppilennolla kerhon uudella Schempp-Hirth Discus CS:llä

Kerhon uudella Discus CS koneella lennettiin 15.8. illalla ensimmäiset lennot. Puheenjohtaja Mikko Kiuttu lensi ensimmäisenä ja toisena lensi lennonopettaja Ville Runtti.

Ville kertoo lennosta:

15. Elokuuta pääsin lentämään ensimmäisen lennon kerhoon juuri saapuneella Discus CS:llä. Aiemmin päivällä lensin 5 laskuharjoitusta kerhon Höyry 6:lla, kylläpä se tuntui taas erilaiselta tuoda laskuun kuin Pegase tai kerhon DG-500 trainer -koulukone.

Aikaisempaa kokemusta purjelentokoneista minulla on eniten kerhon DG-500 trainerista, Pegasesta ja DG-300:sta. Schempp-Hirth:n koneista minulla on aiemmin tyypit kaksipaikkaisista Januksesta ja DuoDiscucsesta. Molemmat Schempp-Hirth:n kaksipaikkaiset ovat mielestäni mukavampia lentää, kuin 3 edellä mainittua konetta, joten odotukset yksi paikkaiseen Discus CS:ään olivat suuret.

Illalla klo 20:40 aikaan, keliä ei enää ollut, todella lievä kentän suuntainen vastatuuli, keli oli juuri sellainen, mikä pitää olla peruskurssin ensimmäisellä yksinlennolla. Pääsin Puheenjohtajan Kiutun Mikon jälkeen toisena lentämään. Kysyin Mikolta missä kohdassa hänen massalla oli trimmi lentoonlähdössä/hinauksessa, Mikko vastasi, noin ⅓ osaa edestä. Polkimet olivat aika takana, jottei jalat osu mittaritauluun, ajattelin ettei tässä varmaan tarvi paljoa käyttää jaloilla voimaa, joten tämä on varmasti hyvä.

Kabiini kiinni, peukalolla merkki, lautturi alkoi kiristää köyttä, pidin pyöräjärrulla konetta paikallaan, jottei köysi pääse löysäämään. Lautturi teki lentoonlähtöilmoituksen, rallissa tehot nousi, Discus liikahti, päästin samalla pyöräjarrun irti, lähdettiin siis saman tien hyvään vauhtiin. Lentoonlähdössä kone tuntui jo uskomattoman helpolta ohjata. Myös minun massalla kannus nousi ilmaan ja pääpyörä pysyi kiitotiessä kiinni (toisin kuin DG-300:n, joka minun massalla nousee kahdelta pisteeltä ilmaan :)) nopeus kasvoi 90-100km/h, nostin koneen sievästi ilmaan, vau tämähän on kevyempi ohjata kuin Höyry 6:n (jossa kerhon koneista tarvitaan kevyimmät ohjainvoimat), turhaan stressasin trimmiä, helppohan tämä on pitää hinauskoneen perässä, vaikka trimmi ei sattuisi ihan kohdalle näin ensimmäisellä lennolla.

Koneella oli uskomattoman helppo seurata hinauskonetta, voimaa tosiaan tarvi huomattavasti vähemmän kuin DG-500 trainerilla, jopa vähemmän kuin Höyryllä. Kone oli myös hinauksessa todella hiljainen. Irroitus 600 metrissä, pyörä sisään, kone hiljeni entisestään.

Aluksi lensin lovia kaartoja ja suoraan mittarinopeudella 100km/h, korkeus ei juurikaan tippunut, vaikkei keliä ollut. Korkeusmittari näytti edelleen noin 600m. Tarkistin ilmatilan alta, kokeilin osasakkausnopeuden ja sakkauksen, hyvä käyttäytyypä kiltisti. Minun massalla voi siis lentää noin 65km/h 🙂 kokeilin nopeuksia kaarrossa, nekin vaikutti hyvältä, kuivalla koneella voin siis kaartaa jopa 70-75km/h. Sen jälkeen kokeilin nopeuksia, eipä tarvinnut paljoakaan työntää, niin sain normaalin liukunopeuden 150km/h, jota tulen käyttämään matkalennoilla. Ihmettelin ohjainvoimia, sauvaa tarvitsee tosiaan käyttää samanlaisella voimalla kuin lyijykynällä piirtäisin paperille! Ohjain geometria oli huippu. Tosiaan kun ajattelee lähteen kaartamaan, ollaan jo kaarrossa. Kokeilin vielä nopeuksia 200km/h ja 250km/h tässä ei tosiaan näytä nokka vielä samalla tavalla alas, kuin koneissa millä olen aiemmin enimmäkseen lentänyt. 250km/h vedin sauvasta sievästi, hidastin 100km/h. Korkeutta sain 150 metriä lisää, tämähän tuntuu hyvältä.

Seuraavaksi laskuun, kokeilin ensin miltä lentojarru tuntuu ja testasin onko koneessa telinevaroitinta. Jarrut tuntuvat hyvältä, vaikuttavat tosi tasaisesti, ei minkäänlaista “pykälää”, ja jarrut ovat tosi tehokkaat, koneen saa tarvittaessa nopeasti alas. Telinevaroitinta ei ole, hmm.. ehkä se on hyvä ensi talvena laittaa. Noh myötätuuleen, teline ulos, lakskukierrosilmoitus, trimmasin nopeuden 100km/h. Mittarissa keltainen kolmio on 115km/h kohdalla, mutta tarkistin ennen starttia lentokäsikirjasta, se on maksimimassalle, siis tankatulle koneelle, minun massalla keltainen kolmio on oikeasti 95km/h.

Lasku sujui kuin DG-500:lla, DG-300:lla tai Pegasella, jarrujen käyttö tosin tuntui jopa hiukan helpommilta, koska jarrujen lisääminen/pienentäminen muuttaa liukukulmaa jyrkemmäksi/loivemmaksi tasaisesti, eikä nopeus muutu.

Tuntuipa oikeasti hyvältä koneelta, hiljainen, todella kevyt ohjattava (kevyempi kuin Höyry!), eikä mitään muutakaan vikaa! Todellakin vielä mukavampi lentää kuin Janus tai DuoDiscus! En malta odottaa, että pääsen vesien kanssa pidemmälle matkalennolle. Lautturilta kuulin, että kone oli yhtä kevyt hinattava kuin kerhon Höyry 6:n, jolla juuri aiemmin lensin 5 laskuharjoitusta 😀

Ei muuta kuin lentämään siitä! DG-500 trainerin jälkeen Discus CS:ään siirtyessä ei tule mitään suurta yllättävää vastaan kuin että koneella on mukavampi lentää 🙂

Ville Runtti