Kauden 2018 peruskurssin oppilas ja soon-to-be-purjelentäjä Timo Vehkaoja kirjoittaa ensimmäisestä purjelentokesästään.
————————————————————-
Pikkupojasta asti minua ovat kiehtoneet lentokoneet ja lentäminen aina avaruuslentoihin asti. Jo ala-asteella todettu punavihersokeus kuitenkin oli painanut haaveet ammattilentäjän urasta taka-alalle jo aikaisessa vaiheessa, ja ajatus lentämisestä harrastuksena kaatui korkeisiin kustannuksiin, tai ehkäpä oikeastaan jo puheisiin lentämisen kalleudesta. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt mielenkiintoa lentokoneita kohtaan. Purjelentokin kävi jossain vaiheessa mielessä, mutta elämän hakiessa uomiaan ajatus kokeilemisesta jäi.
Kesä 2018 kuitenkin muutti kaiken. Pitkän haaveilun jälkeen tyttöystäväni osti minulle yllätyksenä Oulun Ilmailukerhon purjelennon esittelykurssin syntymäpäivälahjaksi. Toukokuun lopussa pääsin Ahmosuolla ensimmäistä kertaa purjelentokoneen kyytiin, kun Asikkalan Janne esitteli minulle purjelentämisen parhaat puolet. Puoli tuntia taivaalla riitti, ja kentältä lähtiessä kasvoi purjelentoa kohtaan sama pikkupojan into, joka oli alkanut jo reilut pari vuosikymmentä sitten. Se kuuluisa ilmailukärpänen puraisi – ja lujaa.
Ilmoittauduin tutustumiskurssille viikon mietiskelyn ja lajiin tutustumisen jälkeen. Matkalentokertomukset ja videot saivat täydellisesti koukkuun. Kesäkuun alussa lennettiin tutustumiskurssin ensimmäiset lennot Pudasjärvellä, ja lentämisen opettelu alkoi toden teolla. Uutta asiaa ja uskomattomia kokemuksia riitti paljon pitkin kesää. Lentämisen lisäksi kokeeneemmat lentäjät kertoivat kokemuksistaan ja antoivat arvokkaita vinkkejä, ja lentopäivien välillä opiskelin sääoppia ja lueskelin Purjelentotaito-nimistä oppikirjaa.
Lensin kesän aikana neljän opettajan kanssa, ja jokainen näistä, Vesa, Ville, Heikki ja Mikko olivat erittäin hyviä opettajia. Jokaiselta tuli erilaisia näkemyksiä ja vinkkejä lentämiseen, ja uutta asiaa tuli joka lennolla, aina kauden viimeiseen 17 minuuttia pitkään pyrähdykseen asti. Vaikka jokainen lento oli täynnä asiaa, jäi lentokesästä päällimäisenä muistoihin se rauha mikä taivaalla on, ja se tunne kun kääntää koneen jyrkkään kaartoon termiikissä ja kuulee variometrin piipittävän kiivaasti hyvän noston merkiksi. Sitä jää talven aikana varmasti ikävä.
Kun syyskuussa päätin ensimmäisen purjelentokauteni, oli takana 15 lentoa ja lähes kahdeksan tuntia ilmassa.
Talven aikana tavoitteena on suorittaa purjelennon teoriat ja lentäminen jatkuu peruskurssin merkeissä keväällä heti kelien salliessa. Ville sen sanoi, kun kauden viimeisen lennon jälkeen työnnettiin DG-500:aa halliin: ”Sitten keväällä kun alotellaan Ahmosuolla niin otetaan se kuus lentoa päivässä”. Ensi kesän aikana olisi siis tarkoitus suorittaa purjelentäjän lupakirja ja lentää ensimmäiset matkalennot, tästä sitten lisää kun ensimmäiset yksinlennot on lennetty!
-Timo Vehkaoja
